Ahistaa mennä nukkumaan, koska mietin vaan sitä meidän eroa. Ehkä enemmänkin mitä se toinen sanoi. Ja se vaan pyörii ja pyörii päässä. En ymmärrä miksi joku haluaa satuttaa toista, ensin teoilla ja sitten vielä sen jälkeen sanoilla. Voiko oikeasti olla niin tunteeton, että ei välitä miltä toisesta tuntuu? Tällaisista asioista jää arpia, ikuisia arpia. Yritän miettiä päässäni että olisinko voinut tehdä jotain toisin, vai mitä ihmettä, olinko tulkinnut ihan väärin sen ihmisen?
Mielessäni pyörii koko ajan se sama filmi, kuin sain tietää mitä tapahtui ja eihän siitä ole kun pari päivää.. Istuin autoon, ja ei kestänyt kuin ehkä 5 minuuttia kun se sit alkoi puhua eräästä tytöstä jonka se oli tavannut baarissa. Silloin mietin jo päässä että hetkinen, minneköhän tämä keskustelu on menossa. Kuka tyttö? Mitä? No siinä se sit jatko keskustelua ja kertoi että se tyttö oli ottanut facebookin kautta siihen yhteyttä, vaikka ne oli molemmat ajatellut että se oli vaan yhen yön juttu. Toi loppulause. Mun maailma romahti. Yhden yön juttu? Anteeksi? Nyt kuulin kyllä väärin ajattelin vaan päässä. Olin shokista lamaantunut, istuin siinä hiljaa ja vaan tuijotin sitä kun se jatko sitä keskustelua. Tämä mun mies, jonka kanssa olin melkein puol vuotta ollut,kertoi kylmän viileesti, melkein yksityiskohtaisesti mitä ne oli tehnyt ja puhunut etc. sen tytön kanssa ja että se tapasi sen tytön jopa perjantaina uudestaan. Se kertoi sen jutun niin kuin mä olisin ollut sen kaveri, eli ''yksi pojista'',se ei tajunnut (eikä tajua edelleenkään) mitä se teki väärin kun kertoi mulle.. Tultiin sitten sen luo, olin edelleen ihan järkyttynyt, en tiennyt mitä ajatella, niin hetken päästä se alkoi taas puhua siitä tytöstä. Silloin mä räjähdin. Sanoin tai ehkä enemmänkin huusin, että mä en halua kuulla siitä tytöstä, eikö se jo tajua, muhun sattuu noi puheet. Ei se ymmärtänyt. Nyt se oli ihmeissään
mun reaktiosta. Uskomatonta. Oli vaan pakko lähteä pois..
Kun sitten sanoin sille että mä en voi enää nähdä sitä, se satutti mua niin pahasti, ja parempi että ei pidetä mitään yhteyttä enää niin näköjään sen teot ei sen mielestä ollut vielä tarpeeksi, vaan se halusi satuttaa mua sen sanoillakin vielä enemmän. Se väitti että se halusi vaan olla rehellinen (rehellinen on tottakai hyvä olla mutta rajansa kaikella, ja asiat voi sanoa erilailla..eikä se todellakaan pahoitellut sitä että pani sitä tyttö) ja sit se myös sanoi että sillä vaan ei ole energiaa/haluja miettiä mitä voi sanoa ja mitä ei.. Mä en voinut uskoa mun korvia. Kaikki maailman tunteet pyöri mun sisällä, viha, raivo, suru, kaikki. Se haluaisi vielä nähdä mua, mutta miten mä voisin enää katsoa sitä, ilman että ajattelisin mitä se on tehnyt ja kaikki sen puheet siitä tytöstä. Sanoin sille että se tosiasia et mä en voi soitella/kirjotella ja nähdä sitä enää tulee olemaan mulle todella rankkaa (varsinkin näin alussa), niin
hän päätti sit taas olla niin rehellinen että kertoi mulle että ei se aio vaivata päätään sen enempää tällä asialla, ja kyllä se ainakin voi nukkua yönsä hyvin. Se taisi sitten olla se piste i:n päälle.
Se teki väärin mua kohtaan, ja mä sain kärsiä siitä ja se oon mä joka sitä jään miettimään ja murehtimaan, kun toinen vaan jatkaa elämäänsä..
Kestää kyl varmaan hetken että pystyy taas luottamaan mieheen..
Tekstit
